Luku 6
1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. (6:2) Herra, älä rankaise minua vihassasi, älä kiivastuksessasi minua kurita.
2 (6:3) Herra, armahda minua, sillä minä olen näännyksissä; paranna minut, Herra, sillä minun luuni ovat peljästyneet,
3 (6:4) ja minun sieluni on kovin peljästynyt. Voi, Herra, kuinka kauan?
4 (6:5) Käänny, Herra, vapahda minun sieluni, pelasta minut armosi tähden.
5 (6:6) Sillä kuolemassa ei sinua muisteta; kuka ylistää sinua tuonelassa?
6 (6:7) Minä olen uupunut huokaamisesta; joka yö minä itken vuoteeni vesille ja kastelen leposijani kyyneleilläni.
7 (6:8) Minun silmäni ovat huienneet surusta, vanhenneet kaikkien vastustajaini tähden.
8 (6:9) Väistykää minusta, kaikki väärintekijät, sillä Herra kuulee minun itkuni äänen.
9 (6:10) Herra kuulee minun anomiseni, Herra ottaa minun rukoukseni vastaan.
10 (6:11) Kaikki minun viholliseni joutuvat häpeään ja suuren pelon valtaan; äkisti he joutuvat häpeään, kääntyvät pois.