Luku 7
1 (7:2) "Mitä ihailette suulemittaressa, katselette hänen asekarkelossaan? Kuinka kauniisti astelet kengissäsi, sinä ruhtinaan tytär! Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut, taiturin kätten tekemät.
2 (7:3) Sinun povesi on ympyriäinen malja, josta sekoviini älköön puuttuko; sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.
3 (7:4) Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa, kuin gasellin kaksoiset.
4 (7:5) Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni. Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot Bat-Rabbimin portin luona; sinun nenäsi on kuin Libanonin torni, joka katsoo Damaskoon päin.
5 (7:6) Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura; niihin pauloihin on kuningas kiedottu."
6 (7:7) "Kuinka kaunis olet, kuinka suloinen, sinä rakkaus, riemuinesi! -
7 (7:8) Sinun vartesi on kuin palmupuu, ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.
8 (7:9) Minä ajattelin: nousen palmupuuhun, tartun sen oksiin; olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.
9 (7:10) Ja olkoon suusi kuin jalo viini." "Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni ja kostuttaa nukkuvien huulet!
10 (7:11) Minä olen rakkaani oma, ja minuun on hänen halunsa."
11 (7:12) "Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle, kyliin yöpykäämme.
12 (7:13) Käykäämme varhain viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja ummut aukeavat, joko kukkivat granaattipuut. Siellä annan sinulle rakkauteni.
13 (7:14) Lemmenmarjat tuoksuavat, ja oviemme edessä kasvavat kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat: sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."